Maahantuonnilla tarkoitetaan tavaran tuontia EU:n veroalueelle; esimerkiksi suomalainen yritys ostaa tavaraa Kiinasta ja tuo nämä tavarat Suomeen. Maahantuontia on myös tavaran tuonti EU:n tullialueelta, mutta veroalueen ulkopuolelta, esimerkiksi Kanariansaarilta tai Ahvenanmaalta.
Arvonlisäverollisten yritysten maahantuonnin arvonlisäveron periminen siirtyy Tullilta Verohallinnolle 1.1.2018 alkaen.
Aikaisemman menettelyn mukaan Tulli on tullauksen yhteydessä vahvistanut arvonlisäveron määrän ja arvonlisävero on maksettu Tullille.
Jatkossakin Tulli suorittaa tullauksen ja antaa tullauspäätöksen, mutta arvonlisäveroa ei enää makseta Tullille.
Maahantuoja laskee itse arvonlisäveron perusteen ja määrän, ja ilmoittaa nämä arvonlisäveroilmoituksella.
Yrityksen kassavirran kannalta muutos on positiivinen asia.
Aikaisemmin arvonlisävero maksettiin Tullille ja vastaava vähennys arvonlisäveroilmoituksella tehtiin noin 1,5 kuukautta myöhemmin. Nyt sekä vero että vähennys kohdistetaan samalle kuukaudelle, joka on se kalenterikuukausi, jonka aikana tullauspäätös on annettu. Jos tuodut tavarat on hankittu kokonaan vähennyskelpoiseen käyttöön, ei maksettavaa arvonlisäveroa käytännössä tule.
Veron määrän laskeminen ei sinällään ole monimutkaista; veron perusteesta 24 %.
Veron perusteen laskenta lähtee Tullin määrittämästä tullausarvosta. Tullausarvoon lisätään mm. kuljetus- ja lastauskustannuksia.
Koska kuljetus tms. kustannukset lasketaan mukaan veron perusteeseen, on tällaisen palvelu myynti verotonta. Tämä saattaakin aiheuttaa haasteen kuljetusliikkeiden laskutuksessa. Heidän on osattava tunnistaa palvelut, jotka liittyvät maahantuontiin ja laskuttaa nämä verottomina. Jos kuljetusliike ei voi todentaa palvelun liittyvän maahantuontiin, se joutuu silloin laskuttamaan verollisena. Jos ostaja ei puutu virheelliseen ostolaskuun ja vähentää laskun arvonlisäveron, on silloin tapahtunut virhe. Arvonlisäveroa ei kuuluisi olla laskussa, vaan verottoman laskun summa pitäisi lisätä maahantuonnin veron perusteeseen.
Olisikin tärkeää, että maahantuoja välittäisi jo tilauksen yhteydessä kuljetusliikkeelle, että palvelu liittyy maahantuontiin. Tämä voi olla haaste, koska palvelut ovat usein ketjuttuneita. Joka tapauksessa ostolaskujen huolellinen tarkistus on entistäkin tärkeämpää. Verohallinnolta odotetaankin linjausta siitä, miten se tulee puuttumaan yllämainitun kaltaisiin yksittäisiin virheisiin.
Sanomattakin on selvää, että tullauspäätös on dokumentti, joka on aina ehdottomasti muistettava toimittaa tilitoimistoon.
Tässä vielä ”loppukevennyksenä” arvonlisäverolain 88§ pykälä, joka ”avaa” veron perustetta:
”Tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste on Tullin tullikoodeksin 69–76 artiklan, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 71 artiklan ja unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 127–146 artiklan mukaan määrittämä tullausarvo, ellei tässä laissa toisin säädetä. (11.8.2017/523)”
Helppoa, eikö? :