Työsuhde - kahden kauppa

Alun perin tämän kirjoituksen piti koskea työhyvinvointia, mutta jotenkin päädyin lopulta pohtimaan alaistaitoja ja työantaja-työntekijä suhdetta. Olen opiskellut johtamista nykyisissä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnoissani ja aihe kiinnostaa minua erityisesti sen vuoksi, että monissa yhteyksissä korostetaan esimiestaitojen tärkeyttä todella paljon, mutta sitten työntekijän vastuuta käsitellään huomattavasti vähemmän

.

Tällä kirjoituksella haluankin tuoda esille, että työsuhde on kahden kauppa, ei vain toisen osapuolen vastuulla.

Ja sitten aiheeseen..

Mielestäni työntekijällä sekä esimiehellä on molemmilla yhtä suuri vastuu siitä, että hommat hoituvat huolella.

Hyvä työntekijä mm. hoitaa työnsä huolella, ottaa vastuuta työstään ja on rehellinen.

Hyvä esimies on mm. reilu, motivoi työntekijäänsä, on esimerkillinen ja antaa palautetta työntekijälleen.

Mutta miten esimies voi motivoida työntekijää, jolla ei ole tippaakaan kiinnostusta tekemäänsä työtä kohtaa? Siinäpä se. Tai miten esimies voi luottaa työntekijäänsä, jos työntekijä pahimmillaan väärentää tuntikirjauksia ja pimittelee virheitään?

Sama pätee myös toisinpäin, miten työntekijä voi kertoa esimiehelleen virheistään, jos jatkuvasti vihjaillaan potkuista?

Nämä nyt ovat ääriesimerkkejä, mutta valitettavasti ihan oikean elämän tilanteita.

Vaikka olen itse työntekijä, niin pystyn tarkastelemaan asiaa molemmista puolista, sillä hoidan työkseni yritysten asioita ja monet näistä yrityksistä ovat myös työnantajia.

Pienelle yksinyrittäjälle (jos nyt yrityksille yleensäkin) työntekijän palkkaaminen on todella suuri riski.

Henkilöstökustannukset ovat yksi suurimmista menoeristä yrityksen liiketoiminnassa.

Minua harmittaa, että todella on niitä työntekijöitä jotka eivät kanna minkäänlaista vastuuta työstään, valehtelevat ja huonontavat omalla käytöksellään työilmapiiriä ja sitten irtisanomistilanteissa alkavat riitelemään ja lopun voikin arvata.

Toisaalta onneksi on myös niitä työntekijöitä, jotka ovat valmiita panostamaan työhönsä ja kehittämään itseään.

Ilman hyviä työntekijöitä moni työnantaja olisi pulassa. Tästäkin huolimatta työntekijän palkkaaminen on työnantajalle aina riski, siitä ei pääse mihinkään.

Aihetta voisi pohtia loputtomiin molempien osapuolten näkökulmasta ja viedä aiheen aina koskemaan työssä viihtyvyyttä ja työhyvinvointia.

 Lisäksi aihetta voisi pohtia myös siitä näkökulmasta, että miten toimii johtaminen isommissa organisaatioissa, joissa esim. työnantaja ei ole sama kuin esimies. Aihe on todella laaja-alainen ja moniulotteinen.

Sitten on vielä, se että ihminen on ihminen. Työ on vain yksi osa ihmisen elämää. Jos muut osa-alueet eivät ole elämässä kunnossa, näkyy se todennäköisesti myös työssä. Onneksi kuitenkin myös työelämässä eletään murrosvaihetta, asiat kehittyvät ja asioita tarkastellaan yhä enemmän useista näkökulmista.

Yhteenvetona sanon, että tärkein asia työntekijän ja esimiehen välillä on molemminpuolinen luottamus ja vuorovaikutus. Asioista pitää pystyä puhumaan ja sen sijaan että esimerkiksi virheiden kohdalla mietitään kuka mitäkin on tehnyt, pitäisi tilannetta lähestyä ratkaisukeskeisesti: Miten korjata virhe? Ja palautetta pitää pystyä antamaan molemmin puolin, rakentava palaute on tärkeää, mutta niin on positiivinenkin palaute. Kuten jo edellä sanoin työsuhde on kahden kauppa, vastuu on molemmilla.

Ja loppuun pieni kevennys:

Kun työntekijä tekee työt hyvin, kiitä. Kun esimies johtaa reilusti, kiitä. Ollaanhan armollisia sekä itselle että toisillemme.

Kirjoittaja: Veera