Kaiken kattavat tilitoimiston palvelut Mikkelistä

Kaikki työt eivät ole siistiä sisätyötä, vaan työn luonne
vaatii tietynlaisia vaatteita tai suojavarusteita. Saako kaikki työvaatekulut
siis vähentää yrityksen kuluna?

Verottaja anna selkeätä luetteloa siitä mitä vaatteita saa
vähentää, tai mitä ei saa, vaan ohje on varsin ylimalkainen. Verottajan mukaan
työvaatteina saa vähentää vain vaatteet, joita ei käytetä muualla kuin töissä. Yleisen
käytännön mukaan tällaisina vaatteina on pidetty esim. leipurin työasua sekä
rakennusmiesten haalareita.

Kukapa meistä ei hankkisi vaatteita työkäyttöä ajatellen. Ainakin
itse, silloin harvoin kun viitsin lähteä vaateostoksille, ostan vaikkapa tunikan
tai farkut sillä ajatuksella, että käytän vaatetta töissä. Mutta tämä ei
kuitenkaan tee vaatekulusta vähennyskelpoista yrityksen kulua. Tunikat ja
farkut ovat vaatteita, joita voi käyttää lähes kaikkialla muuallakin kuin töissä.
Tämä oikeastaan aika selvä tulkinta; kyse on ”tavallisista” vaatteista.

Astetta hankalammaksi tulkinta menee, kun mietitään vaikkapa
eräopasta tai personal traineria. Eräopas voi viettää vapaa-aikaa kotona
”tavallisissa” vaatteissa, kuten farkuissa ja tunikassa, mutta töitä varten
eräopas tarvitsee hyvän ulkoiluasun ja kunnon vaelluskengät. Personal trainer
ei voi vetää jumppaa farkuissa, vaan tarvitsee erilaisia urheiluvaatteita. Voisivatko
nämä vaatteet olla vähennyskelpoisia?

Maalaisjärjellä ajateltuna ovat vähennyskelposisia, mutta verottajan
ohjetta tiukasti tulkiten eivät ole. Vaikka PT tuskin hengailee kotona
hikisissä trikoissa ja eräopas tuskin lähtee vaelluskengissä naapuriin
synttärikahveille, verottaja saattaa tulkita vaatteet sellaisiksi, että niitä
voi pitää vapaa-ajalla. Ja varmasti näin onkin. Jos eräopas vaeltelee
vapaa-aikanaan, hän luultavasti pukeutuu silloin työasuunsa. Kuten myös PT, jos
vielä jaksaa vapaa-ajallaan käydä salilla.

Entäs kun rakennusalalla toimiva yrittäjä tekee remonttia
vapaa-ajallaan omalla mökillään, ostaako hän toisen remonttimiehen asun
vapaa-ajan käyttöä varten? Tuskinpa ostaa, vaan vetää firman piikkiin hankitut
vermeet niskaan ja alkaa vasaroida. Vaate on kuitenkin selkeästi vähennyskelpoinen
kulu yritykselle, mutta PT:n trikoot eivät sitä ole. Epäreilua?

Eräältä verotarkastajalta kerran kysyin vaatteiden
vähennyskelpoisuudesta. Hän tunnollisesti kertoi verottajan ohjeesta
vastaamatta kuitenkaan oikeastaan mitenkään, eikä varsinkaan ottanut mitään
kantaa. Sitkeästi kuitenkin jatkoin tenttaamalla, että mitä oikeasti tapahtuu,
jos vaikka kampaajan kirjanpidosta löytyy pari tavallista henkka maukan
t-paitaa tai jumpparin kirjanpidosta muutamat trikoot? Verotarkastaja myönsi
loppujen lopuksi, että hän ei tekisi asiasta elämään suurempaa ongelmaa. Jos
määrät kohtuullisia, niin ei mitään veroseuraamuksia.

Mikä tässä sitten on loppupäätelmä? Voiko kohtuullisessa
määrin vähentää vaatekuluja tämän tyyppisissä ammateissa?

En tiedä. En sitä ainakaan näin julkisesti uskalla
suositella :). Jos yksi verotarkastaja suhtautuu asiaan maalaisjärjellä, saattaa ihan yhtä hyvin
osua kohdalle toinen verotarkastaja, joka lukee ohjeita kuin piru raamattua ja
mätkäisee t-paidat verolle.

Kirjanpitäjät keskustelevat näistä asioista asiakkaidensa
kanssa; millaiset määrät ovat kohtuullisia ja millaisia riskejä liittyy, jos
nämä kohtuulliset määrät haluaa vähentää. Mutta jos teet itse kirjanpitosi
ilman kirjanpitäjän apua, on huojentavaa tietää, että häkki ei sentään
heilahda, jos on tullut sujautettua kirjanpitoon pari t-paitaa.

Voiko liikuntaa harrastaa ”firman piikkiin”? Ovatko liikuntasetelit verovapaa etu työtekijälle tai yrittäjälle?

Henkilökuntaetuja yleensä, jotta ne olisivat verovapaita, pitää tarjota tasapuolisesti kaikille työntekijöille. Tämä sama sääntö pätee myös liikuntaan
liittyviin henkilökuntaetuihin.

Työnantaja voi esimerkiksi varustaa työpaikalle oman kuntosalin, joka on kaikkien työntekijöiden käytössä. Tai työnantaja voi varata
liikuntakeskuksesta vakiovuoron, jolloin kaikki halukkaat voivat käydä pelaamassa vaikkapa salibandya. Kaikkien työntekijöiden ei kuitenkaan tarvitse
käydä salilla tai pelaamassa. Verovapauden edellytys on, että etu on kaikkien käytössä, mutta työntekijä voi päättää käyttääkö etua vai ei.

Työnantaja voi myös sponsoroida verovapaasti työntekijän omaehtoista liikuntaa vuosittain 400 euron edestä liikuntaseteleillä. Liikuntaseteleitä
pitää tällöinkin tarjota koko henkilökunnalle.

Yritysmuoto vaikuttaa siihen onko yrittäjällä itsellään mahdollisuus saada liikuntasetelit verovapaana.

Osakeyhtiön osakas sekä avoimen ja kommandiittiyhtiön yhtiömies voi saada liikuntaedun verovapaasti, jos hän työskentelee yhtiössään.
Mikäli yrityksessä työskentelee yrittäjän lisäksi työntekijöitä, vastaava edun pitää olla myös työntekijöiden käytettävissä, jotta se on yrittäjälle
verovapaa.

Toiminimiyrittäjä on valitettavasti tässä(kin) asiassa eriarvoisessa asemassa muihin yritysmuotoihin nähden.

Toiminimiyrittäjä ei voi olla itsensä työntekijä, joten mitkään henkilökuntaedut eivät voi tulla kysymykseen. Toiminimiyrittäjä ei siis
voi ostaa omia liikuntaseteleitään firman piikkiin, mutta työntekijöille niitä voi hankkia. Jos toiminimiyrittäjä on järjestänyt työntekijöilleen mahdollisuuden
harrastaa kollektiivisesti liikuntaa, esimerkiksi salibandyvuoron, voi yrittäjä itsekin käydä pelaamassa työntekijöiden kanssa ja kulut liikuntavuorosta ovat
vähennyskelpoisia yrityksen kirjanpidossa.

Liikunnan hyödyt terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ovat kuitenkin kiistattomat, joten pysytään liikkeellä. Meni ne kulut sitten firman
piikkin tai ei :)

Verohallinnolta on postitettu huomattava määrä verotuspäätöksiä virheellisin tiedoin. Osa päätöksen tiedoista on omia verotietoja, mutta samassa päätöksessä on myös ihan puuta heinää olevaa tietoa. Tai sitten verottaja on jotenkin onnistunut paljastamaan kaikki mahdolliset kaksoiselämät; puoliso onkin myös jonkun toisen puoliso tai lapsia on verotuspäätöksellä useampi kappale kuin kotoa löytyy. Osakkaiden omistukset ja lainojen tiedot ovat yhtä iloisesti sekaisin. Tai mistä sitä tietää, jos vaikka tilapäisenä muistinmenetyksen hetkenä onkin tullut käytyä pankissa tai hankittu osakesalkku.

Toivon todellakin hartaasti, että kysymyksessä on todella ”vain” tulostustekninen ongelma, ja että tiedot järjestelmässä ovat kuitenkin oikein. Iso moka on joka tapauksessa tapahtunut, ihan jo GDPR- näkökulmasta.

Verottajan järjestelmät eivät ole mitenkään vakuuttaneet toiminnallaan. Se on tässä viime vuosina tullut todettua.

OmaVero oli susi jo ennen syntymäänsä. Ongelmat OmaVerossa vain kasvoivat sen myötä mitä enemmän sinne tuupattiin tietoa. Verojen kuittauslogiikkaa ei ymmärrä kukaan. On todella vaikeaa yrittää neuvoa asiakasta milloin vero OmaVeroon kannattaa maksaa, jotta ei aiheutuisi lumipalloilmiötä, jonka seurauksena kuitataan vaikka kaikki seuraavan vuoden erääntymättömät ennakkoverot.

Paperiakaan verottajalla ei ole erityisemmin säästelty. Verotuspäätöksiä on tullut moneen kertaan, mikä on aiheuttanut hämminkiä asiakkaissa. Aiheettomia selvityspyyntöjä on tullut poikkeuksellisen paljon. Asiakkaat ovat
hämmentyneitä ja jokaiseen selvityspyyntöön kuitenkin reagoitava. Verottajan puolelta ei kuitenkaan anneta löysää yhtään; jos asiaa ei hoideta ajoissa, niin sanktioautomaatti alkaa laulamaan.

Digitalisaatio on minusta hieno asia. Monta asiaa hoituu kätevämmin kuin ennen vanhaan. Robotiikka ei myöskään minua pelota; en oikeastaan malttaisi odottaa sitä päivää, jolloin robotti alkaisi hoitaa nämä minunkin työni :).

Julkishallinnon digitalisaatiossa mentiin kuitenkin perä edellä puuhun. Viimeisin osoitus tästä on tänä vuonna käyttöön otettu Tulorekisteri.

Olisiko mitenkään ollut mahdollista, että järjestelmiä olisi otettu käyttöön vähitellen ja ehkä testattu paremmin ennen käyttöönottoa? Nytkin tulorekisteriä on testattu oikeilla käyttäjillä, yritysten kustannuksella, koko alkuvuosi.

Suuret tsempit kuitenkin verohallinnon työntekijöille!