Kaiken kattavat tilitoimiston palvelut Mikkelistä

Ajopäiväkirjan avulla pystytään luotettavasti selvittämään mikä osuus ajokilometreistä on
yrityksen ajoa ja mikä yksityisajoa.

Jos yrityksellä on pakettiauto ja sen kuluista haluaa täydet alv-vähennykset, saa
autolla ajaa vain yrityksen ajoja. Tämän voi todistaa aukottomalla
ajopäiväkirjalla. Tai vastaavasti, jos autolla ajetaan myös yksityisajoja,
ajopäiväkirjan perusteella tehdään tarpeelliset oikaisut alv-vähennyksiin. Jos
ajopäiväkirjaa ei ole, saattaa verottaja mahdollisen verotarkastuksen
yhteydessä tehdä asiassa omat päätelmänsä, eli arvioida yksityiskäytön määrän.
Ajopäiväkirjan pitäminen siis kannattaa, koska sen perusteella voi osoittaa
todellisen tilanteen ja välttää sen, että osa kilometreistä pannaan arvioimalla
verolle.

Jos tmi-yrittäjä käyttää omaa autoaan yrityksen ajoihin, on näistä kilometreistä
mahdollisuus tehdä veroilmoitukseen lisävähennys. Tämä lisävähennys myöskin
edellyttää, että kilometreistä on pidetty kirjaa. Veroilmoituksella pitää myös ilmoittaa
auton ajokilometrimäärä vuoden alussa ja lopussa.

Myös työsuhdeauton (autoetu) kilometreistä kannattaa ehdottomasti pitää ajopäiväkirjaa.

Autoedun verotusarvoon on mahdollista saada alennusta, jos pystyy osoittamaan, että työajoja
on vähintään 30.000 km vuodessa. Tämä osoittaminen tehdään nimenomaan
ajopäiväkirjan avulla.

Vastaavasti verottaja voi vaatia, että autoedun verotusarvoa korotetaan, jos verottajan
mielestä on ilmeistä, että yksityisajoja on enemmän 18.000 km vuodessa. Jos
näin ei kuitenkaan oikeasti ole, tämän vaatimuksen voi kumota esittämällä
ajopäiväkirjan.

Jos palkansaajana ajat omalla autolla satunnaisesti työajoja ja laskutat ne
työnantajalta kilometrikorvauksina matkalaskulla, ei ajopäiväkirjan pitäminen
ole tarpeen, kunhan nämä kilometrit selvitetään matkalaskulla. Jos sen sijaan
ajelet paljon työajoja omalla autolla ja kilometrikorvauksia/matkalaskuja on
paljon, on ajopäiväkirjan pitäminen tällöin suositeltavaa. Edellä mainittu pätee
myös silloin kun olet yrittäjä osakeyhtiössä tai avoimessa/kommandiittiyhtiössä,
ja käytät omaa autoa yrityksen ajoihin ja teet matkalaskuja yritykselle.

Ajopäiväkirjan pitäminen on nykyään erittäin helppoa. On olemassa lukuisia sovelluksia,
sähköisiä ajopäiväkirjoja, jotka toimivat älypuhelimessa. Älypuhelin tallentaa
ajot aina kun sovellus on päällä ja omaa ajopäiväkirjaa voi tarkastella
netissä.

Mikään ei estä käyttämästä myös perinteisiä menetelmiä. Kirjakaupasta voi ostaa
ajopäiväkirjavihkon, taikka ajopäiväkirjaa voi pitää ruutuvihkossa tai
excelissä. Oleellista on, että ajopäiväkirja sisältää seuraavat asiat:

· ajon alkamis- ja päättymisaika
· ajon alkamis- ja päättymispaikka/ajoreitti
· matkamittarin lukema matkan alussa ja lopussa/matkan pituus km
· ajon tarkoitus

Verottaja voi hyväksyä ajokilometreistä myös jonkun muunkin selvityksen, mutta tämä on
erittäin tapauskohtaista. Oikein laadittu ajopäiväkirja tuo siis varmuuden
siihen, että kaikki ajot käsitellään verotuksessa oikein.

Kaikki työt eivät ole siistiä sisätyötä, vaan työn luonne
vaatii tietynlaisia vaatteita tai suojavarusteita. Saako kaikki työvaatekulut
siis vähentää yrityksen kuluna?

Verottaja anna selkeätä luetteloa siitä mitä vaatteita saa
vähentää, tai mitä ei saa, vaan ohje on varsin ylimalkainen. Verottajan mukaan
työvaatteina saa vähentää vain vaatteet, joita ei käytetä muualla kuin töissä. Yleisen
käytännön mukaan tällaisina vaatteina on pidetty esim. leipurin työasua sekä
rakennusmiesten haalareita.

Kukapa meistä ei hankkisi vaatteita työkäyttöä ajatellen. Ainakin
itse, silloin harvoin kun viitsin lähteä vaateostoksille, ostan vaikkapa tunikan
tai farkut sillä ajatuksella, että käytän vaatetta töissä. Mutta tämä ei
kuitenkaan tee vaatekulusta vähennyskelpoista yrityksen kulua. Tunikat ja
farkut ovat vaatteita, joita voi käyttää lähes kaikkialla muuallakin kuin töissä.
Tämä oikeastaan aika selvä tulkinta; kyse on ”tavallisista” vaatteista.

Astetta hankalammaksi tulkinta menee, kun mietitään vaikkapa
eräopasta tai personal traineria. Eräopas voi viettää vapaa-aikaa kotona
”tavallisissa” vaatteissa, kuten farkuissa ja tunikassa, mutta töitä varten
eräopas tarvitsee hyvän ulkoiluasun ja kunnon vaelluskengät. Personal trainer
ei voi vetää jumppaa farkuissa, vaan tarvitsee erilaisia urheiluvaatteita. Voisivatko
nämä vaatteet olla vähennyskelpoisia?

Maalaisjärjellä ajateltuna ovat vähennyskelposisia, mutta verottajan
ohjetta tiukasti tulkiten eivät ole. Vaikka PT tuskin hengailee kotona
hikisissä trikoissa ja eräopas tuskin lähtee vaelluskengissä naapuriin
synttärikahveille, verottaja saattaa tulkita vaatteet sellaisiksi, että niitä
voi pitää vapaa-ajalla. Ja varmasti näin onkin. Jos eräopas vaeltelee
vapaa-aikanaan, hän luultavasti pukeutuu silloin työasuunsa. Kuten myös PT, jos
vielä jaksaa vapaa-ajallaan käydä salilla.

Entäs kun rakennusalalla toimiva yrittäjä tekee remonttia
vapaa-ajallaan omalla mökillään, ostaako hän toisen remonttimiehen asun
vapaa-ajan käyttöä varten? Tuskinpa ostaa, vaan vetää firman piikkiin hankitut
vermeet niskaan ja alkaa vasaroida. Vaate on kuitenkin selkeästi vähennyskelpoinen
kulu yritykselle, mutta PT:n trikoot eivät sitä ole. Epäreilua?

Eräältä verotarkastajalta kerran kysyin vaatteiden
vähennyskelpoisuudesta. Hän tunnollisesti kertoi verottajan ohjeesta
vastaamatta kuitenkaan oikeastaan mitenkään, eikä varsinkaan ottanut mitään
kantaa. Sitkeästi kuitenkin jatkoin tenttaamalla, että mitä oikeasti tapahtuu,
jos vaikka kampaajan kirjanpidosta löytyy pari tavallista henkka maukan
t-paitaa tai jumpparin kirjanpidosta muutamat trikoot? Verotarkastaja myönsi
loppujen lopuksi, että hän ei tekisi asiasta elämään suurempaa ongelmaa. Jos
määrät kohtuullisia, niin ei mitään veroseuraamuksia.

Mikä tässä sitten on loppupäätelmä? Voiko kohtuullisessa
määrin vähentää vaatekuluja tämän tyyppisissä ammateissa?

En tiedä. En sitä ainakaan näin julkisesti uskalla
suositella :). Jos yksi verotarkastaja suhtautuu asiaan maalaisjärjellä, saattaa ihan yhtä hyvin
osua kohdalle toinen verotarkastaja, joka lukee ohjeita kuin piru raamattua ja
mätkäisee t-paidat verolle.

Kirjanpitäjät keskustelevat näistä asioista asiakkaidensa
kanssa; millaiset määrät ovat kohtuullisia ja millaisia riskejä liittyy, jos
nämä kohtuulliset määrät haluaa vähentää. Mutta jos teet itse kirjanpitosi
ilman kirjanpitäjän apua, on huojentavaa tietää, että häkki ei sentään
heilahda, jos on tullut sujautettua kirjanpitoon pari t-paitaa.

Voiko liikuntaa harrastaa ”firman piikkiin”? Ovatko liikuntasetelit verovapaa etu työtekijälle tai yrittäjälle?

Henkilökuntaetuja yleensä, jotta ne olisivat verovapaita, pitää tarjota tasapuolisesti kaikille työntekijöille. Tämä sama sääntö pätee myös liikuntaan
liittyviin henkilökuntaetuihin.

Työnantaja voi esimerkiksi varustaa työpaikalle oman kuntosalin, joka on kaikkien työntekijöiden käytössä. Tai työnantaja voi varata
liikuntakeskuksesta vakiovuoron, jolloin kaikki halukkaat voivat käydä pelaamassa vaikkapa salibandya. Kaikkien työntekijöiden ei kuitenkaan tarvitse
käydä salilla tai pelaamassa. Verovapauden edellytys on, että etu on kaikkien käytössä, mutta työntekijä voi päättää käyttääkö etua vai ei.

Työnantaja voi myös sponsoroida verovapaasti työntekijän omaehtoista liikuntaa vuosittain 400 euron edestä liikuntaseteleillä. Liikuntaseteleitä
pitää tällöinkin tarjota koko henkilökunnalle.

Yritysmuoto vaikuttaa siihen onko yrittäjällä itsellään mahdollisuus saada liikuntasetelit verovapaana.

Osakeyhtiön osakas sekä avoimen ja kommandiittiyhtiön yhtiömies voi saada liikuntaedun verovapaasti, jos hän työskentelee yhtiössään.
Mikäli yrityksessä työskentelee yrittäjän lisäksi työntekijöitä, vastaava edun pitää olla myös työntekijöiden käytettävissä, jotta se on yrittäjälle
verovapaa.

Toiminimiyrittäjä on valitettavasti tässä(kin) asiassa eriarvoisessa asemassa muihin yritysmuotoihin nähden.

Toiminimiyrittäjä ei voi olla itsensä työntekijä, joten mitkään henkilökuntaedut eivät voi tulla kysymykseen. Toiminimiyrittäjä ei siis
voi ostaa omia liikuntaseteleitään firman piikkiin, mutta työntekijöille niitä voi hankkia. Jos toiminimiyrittäjä on järjestänyt työntekijöilleen mahdollisuuden
harrastaa kollektiivisesti liikuntaa, esimerkiksi salibandyvuoron, voi yrittäjä itsekin käydä pelaamassa työntekijöiden kanssa ja kulut liikuntavuorosta ovat
vähennyskelpoisia yrityksen kirjanpidossa.

Liikunnan hyödyt terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ovat kuitenkin kiistattomat, joten pysytään liikkeellä. Meni ne kulut sitten firman
piikkin tai ei :)