Kaikki työt eivät ole siistiä sisätyötä, vaan työn luonne vaatii tietynlaisia vaatteita tai suojavarusteita. Saako kaikki työvaatekulut siis vähentää yrityksen kuluna?
Verottaja anna selkeätä luetteloa siitä mitä vaatteita saa vähentää, tai mitä ei saa, vaan ohje on varsin ylimalkainen. Verottajan mukaan työvaatteina saa vähentää vain vaatteet, joita ei käytetä muualla kuin töissä. Yleisen käytännön mukaan tällaisina vaatteina on pidetty esim. leipurin työasua sekä rakennusmiesten haalareita.
Kukapa meistä ei hankkisi vaatteita työkäyttöä ajatellen. Ainakin itse, silloin harvoin kun viitsin lähteä vaateostoksille, ostan vaikkapa tunikan tai farkut sillä ajatuksella, että käytän vaatetta töissä. Mutta tämä ei kuitenkaan tee vaatekulusta vähennyskelpoista yrityksen kulua. Tunikat ja farkut ovat vaatteita, joita voi käyttää lähes kaikkialla muuallakin kuin töissä. Tämä oikeastaan aika selvä tulkinta; kyse on ”tavallisista” vaatteista.
Astetta hankalammaksi tulkinta menee, kun mietitään vaikkapa eräopasta tai personal traineria. Eräopas voi viettää vapaa-aikaa kotona ”tavallisissa” vaatteissa, kuten farkuissa ja tunikassa, mutta töitä varten eräopas tarvitsee hyvän ulkoiluasun ja kunnon vaelluskengät. Personal trainer ei voi vetää jumppaa farkuissa, vaan tarvitsee erilaisia urheiluvaatteita. Voisivatko nämä vaatteet olla vähennyskelpoisia?
Maalaisjärjellä ajateltuna ovat vähennyskelposisia, mutta verottajan ohjetta tiukasti tulkiten eivät ole. Vaikka PT tuskin hengailee kotona hikisissä trikoissa ja eräopas tuskin lähtee vaelluskengissä naapuriin synttärikahveille, verottaja saattaa tulkita vaatteet sellaisiksi, että niitä voi pitää vapaa-ajalla. Ja varmasti näin onkin. Jos eräopas vaeltelee vapaa-aikanaan, hän luultavasti pukeutuu silloin työasuunsa. Kuten myös PT, jos vielä jaksaa vapaa-ajallaan käydä salilla.
Entäs kun rakennusalalla toimiva yrittäjä tekee remonttia vapaa-ajallaan omalla mökillään, ostaako hän toisen remonttimiehen asun vapaa-ajan käyttöä varten? Tuskinpa ostaa, vaan vetää firman piikkiin hankitut vermeet niskaan ja alkaa vasaroida. Vaate on kuitenkin selkeästi vähennyskelpoinen kulu yritykselle, mutta PT:n trikoot eivät sitä ole. Epäreilua?
Eräältä verotarkastajalta kerran kysyin vaatteiden vähennyskelpoisuudesta. Hän tunnollisesti kertoi verottajan ohjeesta vastaamatta kuitenkaan oikeastaan mitenkään, eikä varsinkaan ottanut mitään kantaa. Sitkeästi kuitenkin jatkoin tenttaamalla, että mitä oikeasti tapahtuu, jos vaikka kampaajan kirjanpidosta löytyy pari tavallista henkka maukan t-paitaa tai jumpparin kirjanpidosta muutamat trikoot? Verotarkastaja myönsi loppujen lopuksi, että hän ei tekisi asiasta elämään suurempaa ongelmaa. Josmäärät kohtuullisia, niin ei mitään veroseuraamuksia.
Mikä tässä sitten on loppupäätelmä? Voiko kohtuullisessa määrin vähentää vaatekuluja tämän tyyppisissä ammateissa?
En tiedä. En sitä ainakaan näin julkisesti uskalla suositella :). Jos yksi verotarkastaja suhtautuu asiaan maalaisjärjellä, saattaa ihan yhtä hyvin osua kohdalle toinen verotarkastaja, joka lukee ohjeita kuin piru raamattua ja mätkäisee t-paidat verolle.
Kirjanpitäjät keskustelevat näistä asioista asiakkaidensa kanssa; millaiset määrät ovat kohtuullisia ja millaisia riskejä liittyy, jos nämä kohtuulliset määrät haluaa vähentää. Mutta jos teet itse kirjanpitosi ilman kirjanpitäjän apua, on huojentavaa tietää, että häkki ei sentään heilahda, jos on tullut sujautettua kirjanpitoon pari t-paitaa.